Islanninhevonen

Alkuperä

Rotu on kotoisin Islannista ja polveutuu viikinkien saarelle tuomista hevosista. Koska Islanti sijaitsee eristyksissä Pohjois-Atlantilla, rotu on kehittynyt omilla ehdoillaan yli tuhat vuotta ilman merkittävää risteytystä muiden rotujen kanssa. Tulos on hevonen, joka on poikkeuksellisen puhdaslinjainen ja tunnistettava.

Pitkä eristyneisyys on pitänyt rodun geneettisesti poikkeuksellisen puhtaana: koska Islantiin ei ole vuosisatoihin tuotu muita hevosrotuja risteytettäväksi kannan joukkoon, nykyinen islanninhevonen on rakenteeltaan ja luonteeltaan hyvin lähellä sitä hevosta, joka saarelle alun perin tuotiin.

Koko ja erikoisaskellajit

Toivottu säkäkorkeus on 135–145 senttimetriä, keskimäärin noin 135 senttiä, vaikka yksilöiden välillä on vaihtelua. Rodun tunnetuin ominaisuus on erikoisaskellaji tölt, jota osa yksilöistä täydentää vielä toisella erikoisaskellajilla, skeiðillä eli laukulla, perusaskellajien – käynti, ravi ja laukka – lisäksi.

Tölt on pehmeä, neliraiteinen askellaji, jossa aina vähintään yksi jalka koskettaa maata – se ei ole ravin ja laukan välimuoto, vaan oma, geneettisesti periytyvä ominaisuutensa, jota ei löydy läheskään kaikilta hevosroduilta. Juuri tämä tekee islanninhevosesta erityisen suositun pitkillä maastoratsastusmatkoilla: tölt on ratsastajalle huomattavasti tasaisempi kuin ravi.

Värit

Islanninhevonen on yksi maailman värikkäimmistä hevosroduista: siinä esiintyy yli 40 väriä ja lähes 100 värimuunnelmaa. Perusvärit ovat musta, rautias ja ruskea, mutta juuri värien runsaus on rodulle tyypillistä tavalla, jota harvalla muulla rodulla tavataan.

Luonne

Islanninhevosta kuvataan miellyttämishaluiseksi ja älykkääksi; se on helppo ratsastaa ja käsitellä, iloinen, tyytyväinen, luottavainen ja rohkea. Rotu on perinteisesti kasvanut laumassa, mikä on tasoittanut luonnetta sukupolvien myötä ja tehnyt siitä sopivan monenlaisille ratsastajille.

Käyttö Suomessa

Islanninhevonen on Suomessa suosittu, monipuolinen ratsuhevonen kaikenikäisille ratsastajille. Sen rauhallinen luonne ja erikoisaskellajit tekevät siitä mieluisan sekä kokeneille että aloitteleville ratsastajille, ja rotua käytetään laajasti harrastuksessa ja kilparatsastuksessa.

Suomen kokoinen ja ilmastoltaan karu maa muistuttaa monilta osin islanninhevosen alkuperäistä ympäristöä, mikä on todennäköisesti osaltaan auttanut rotua sopeutumaan hyvin täkäläisiin talliolosuhteisiin. Rotu tunnetaan myös kestävyydestään: se pärjää suhteellisen vähällä rehulla ja sietää kylmää hyvin, mikä on käytännöllinen etu pohjoisessa ilmastossa.

Rekisteröinti

Suomen Hippos ry:n kantakirjaan pääsy edellyttää todennettavaa sukutaustaa islantilaisiin esivanhempiin, mikrosirutusta ja DNA-varmennusta. Suomen kanta on noin 3500 rekisteröityä hevosta, ja uusia varsoja syntyy vuosittain noin 80.

Teivon vinkki: Jos näet islanninhevosen liikkuvan neliraiteisesti ilman selvää laukkaa tai ravia, kyse on todennäköisesti töltistä – se on helpoin tapa tunnistaa rotu liikkeestä.

Rotu Suomessa

Islanninhevosharrastus on Suomessa oma, aktiivinen yhteisönsä: rodulle on omat näyttelynsä, kilpailunsa ja harrastajajoukkonsa, jotka arvostavat nimenomaan töltiä ja rodun muuta erityisliikkumista. Moni harrastaja päätyy islanninhevosen pariin juuri siksi, että sama hevonen sopii sekä rauhalliseen maastoratsastukseen että kilpailulliseen töltinajoon.

Kokoltaan islanninhevonen on pienempi kuin moni muu ratsuhevosrotu, mutta sitä ei virallisesti luokitella poniksi – rodun oma perinne ja kantakirja pitävät sen omana, itsenäisenä hevosrotunaan huolimatta maltillisesta säkäkorkeudesta.

Miksi tölt on niin arvostettu

Tavallisella ravilla ratsastajan on aina sopeuduttava tiettyyn tärinään, mutta töltissä hevosen askel pysyy tasaisena ilman iskuja – tämä tekee siitä poikkeuksellisen miellyttävän erityisesti pitkillä matkoilla tai maastossa, jossa ratsastaja istuu satulassa tuntikausia kerrallaan. Islanninhevosen kilpailuissa töltiä arvioidaan omana lajinaan, ja parhaat yksilöt osaavat vaihtaa sulavasti askellajista toiseen ohjastajan pyynnöstä.

Kasvatus ja laumaelämä

Islannissa hevoset kasvavat perinteisesti laajoilla, avoimilla laitumilla suurina laumoina, ja tätä kasvatustapaa on osittain jatkettu myös muualla, missä rotua kasvatetaan. Laumakasvatuksen uskotaan vahvistavan rodulle tyypillistä sosiaalista ja tasapainoista luonnetta, koska nuori hevonen oppii jo varhain lauman sisäiset säännöt ja vuorovaikutuksen muiden hevosten kanssa.

Kilpailut Suomessa

Islanninhevoskilpailuissa arvioidaan sekä askellajien puhtautta että hevosen ja ratsastajan yhteistyötä – lajissa ei riitä pelkkä nopeus, vaan tuomarit kiinnittävät huomiota myös liikkeen laatuun ja hevosen rentouteen suorituksen aikana. Tämä tekee lajista teknisesti vaativan, vaikka se näyttäytyy katsojalle usein rauhallisena ja sulavana verrattuna esimerkiksi raviurheiluun.

Rotu harrastuksen eri vaiheissa

Islanninhevonen sopii monelle ratsastajalle juuri siksi, että sama hevonen voi palvella sekä aloittelijaa että kokenutta harrastajaa – helppo käsiteltävyys madaltaa kynnystä aloittaa, kun taas erikoisaskellajien hallinta antaa riittävästi opittavaa vuosiksi eteenpäin. Moni harrastaja kertookin valinneensa rodun juuri siksi, ettei sen parissa tarvitse vaihtaa hevosta taitojen kehittyessä.

Ikä ja pitkäikäisyys

Islanninhevonen saavuttaa täyden työkykynsä myöhemmin kuin moni suurempi ratsuhevosrotu, ja sitä käytetäänkin usein aktiivisessa käytössä pidempään kuin monia muita rotuja – rodun kestävä rakenne ja hidas, vähän kuluttava tölt-askellaji ovat osaltaan tähän syynä. Tämä tekee siitä pitkäjänteisen valinnan harrastajalle, joka haluaa saman hevosen kumppanikseen vuosikymmeniksi.

Rotu muihin ratsuhevosrotuihin verrattuna

Muihin Suomessa tunnettuihin ratsuhevosrotuihin verrattuna islanninhevonen erottuu ennen kaikkea liikkeiltään: yksikään toinen rotu tässä listassa ei tarjoa samaa tölt-askellajia. Tämä yksinoikeus tekee siitä oman lajinsa harrastajien keskuudessa – islanninhevosharrastus järjestäytyy usein omaksi, erilliseksi yhteisökseen muusta ratsastusharrastuksesta.

Tämä erillisyys näkyy myös siinä, että islanninhevosen omilla kilpailuilla ja näyttelyillä on omat, rodulle räätälöidyt sääntönsä, jotka poikkeavat yleisistä ratsastuslajien säännöistä – töltin ja skeiðin arviointi vaatii aivan omanlaistaan tuomarointia verrattuna esimerkiksi koulu- tai esteratsastukseen.

Hevosen värit ja merkit -sivu selittää tarkemmin, mitä eri hevosten värit tarkoittavat, ja hevoset-osion etusivulta löydät kaikki muut Suomessa rekisteröidyt rodut.