Erik Adielsson

Ura käynnistyi nuorena

Adielssonin ensimmäinen kilpailuvoitto ajoittuu joulukuuhun 1992, jolloin hän ajoi Mirandas Priden voittoon Jägersrossa. Siitä alkoi ura, joka kehittyi tasaisesti kohti sarjan kärkeä, ja jo 2000-luvun alussa hänen nimensä mainittiin toistuvasti Ruotsin parhaiden ohjastajien joukossa. Nuorena aloittanut ohjastaja ehti kerätä vuosikymmenen kokemusta jo ennen kuin hänen uransa suurimmat tunnustukset alkoivat kertyä, mikä loi pohjan myöhemmälle pitkäjänteiselle menestykselle. Moni ohjastaja tarvitsee vuosia löytääkseen oman ajotyylinsä, mutta Adielssonin kohdalla kehitys näytti tasaiselta ja johdonmukaiselta koko 1990-luvun jälkipuoliskon ajan.

Kolme kertaa Vuoden ohjastaja

Ruotsin Hästgalanissa jaettava Årets Kusk -tunnustus meni Adielssonille kolmesti, vuosina 2001, 2002 ja 2010. Kaksi peräkkäistä voittoa 2000-luvun alussa ja kolmas lähes vuosikymmen myöhemmin osoittavat, ettei kyse ollut yhden ajanjakson ilmiöstä vaan ohjastajasta, joka pystyi uudistamaan huippumuotonsa vuosien tauonkin jälkeen. Samaan aikaan hän menestyi myös kansainvälisesti: raviohjastajien MM-kisoissa hän ajoi hopealle kahdesti, ensin vuonna 2003 Kanadassa ja uudelleen vuonna 2005 Italiassa. Kaksi MM-hopeaa eri mantereilla kertoo tasaisesta huipputasosta pitkän ajanjakson yli, ei vain kotiradan tuntemuksesta – kansainvälisissä arvokilpailuissa menestyminen vaatii sopeutumista vieraisiin ratoihin ja tuntemattomiin vastustajiin.

Prix d’Amérique ja Ruotsin ennätys

Adielsson ajoi ensimmäisen kertansa raviurheilun arvostetuimmassa yksittäisessä kilpailussa, Prix d’Amériquessa Vincennesissä, tammikuussa 2007. Pariisin suurkilpailuun pääseminen on jo itsessään merkki siitä, että ohjastaja kuuluu lajin kansainväliseen kärkeen, sillä kilpailuun kutsutaan vain kunkin vuoden parhaiksi arvioidut hevoset ja niiden ohjastajat ympäri Eurooppaa. Uransa myöhemmässä vaiheessa, toukokuussa 2020, hän ajoi Ecurie D:llä Ruotsin ennätysajan Fyraåringseliten-kilpailussa Solvallassa, ajalla 1.09,2 matkalla 1640 metriä – osoitus siitä, että huippuvire säilyi vielä uran loppupuolellakin, lähes kolme vuosikymmentä ensimmäisen voiton jälkeen.

Pitkät yhteistyöt ja uran päätös

Suuren osan urastaan Adielsson toimi valmentajien Stig H. Johanssonin ja Svante Båthin ykkösohjastajana, ajaen muun muassa Victory Tillyä heidän talleistaan. Pitkät ja luottamukselliset yhteistyöt tunnettujen valmentajien kanssa ovat tyypillisiä juuri niille ohjastajille, jotka pysyvät sarjan kärjessä vuosikymmenten ajan – valmentaja tietää tarkalleen, millaisen ajajan hän lähettää radalle, ja ohjastaja puolestaan oppii tuntemaan tallin hevoset yksilöinä, ei vain kertakäyntinä lähtöpaikalla. Vuonna 2024 hänet valittiin Ruotsin raviurheilun Hall of Fameen tunnustuksena pitkästä ja tasaisesta urasta.

Siirtymä radalta hallintoon

Hän lopetti aktiiviohjastajana tammikuussa 2025, uransa voittomäärän noustua yli 5 500:aan, ja siirtyi sen jälkeen Ruotsin Travsportin kilpailujohtajaksi – rooliin, jossa hänen vuosikymmenten kokemuksensa radalta palvelee nyt koko lajia hallinnon puolelta. Siirtymä aktiiviurasta lajin hallinnolliseen johtoon on tyypillinen tie monelle pitkän uran tehneelle huippuohjastajalle, ja Adielssonin tapauksessa se tarkoittaa, että hänen näkemyksensä radalta jatkaa vaikuttamista lajiin, vaikka hän ei enää itse istu sulkyssä.

Ohjastajat-sivulta löydät muut Suomen ja Ruotsin tunnetuimmat raviohjastajat.