Prix d'Amérique

Historia

Prix d’Amérique perustettiin 1920 kunnianosoituksena Yhdysvaltain ensimmäisen maailmansodan aikaiselle avulle Ranskalle. Kilpailu on ajettu joka vuosi perustamisestaan lähtien, lukuun ottamatta toisen maailmansodan vuosia 1940 ja 1941. Yli vuosisadan mittainen, lähes katkeamaton historia on osa sitä, miksi kilpailu nauttii niin poikkeuksellista arvostusta – harvalla ravikilpailulla maailmassa on yhtä pitkä yhtäjaksoinen perinne.

Kilpailu ajetaan perinteisesti tammikuun viimeisenä sunnuntaina, ja se on vuosikymmenten myötä kasvanut koko ravisportin arvostetuimmaksi yksittäiseksi tapahtumaksi. Talvinen ajankohta Pariisissa on osa kilpailun luonnetta: kilpailu ajetaan usein vaativissa sääolosuhteissa, mikä lisää entisestään sen vaatimaa kestävyyttä ja taktista osaamista.

Kilpailun kulku

Kilpailu ajetaan Vincennesin raviradalla 2 700 metrin matkalla, ja siihen osallistuu neljästä kymmeneen vuotta vanhoja lämminverisiä oriita ja tammoja. Ikähaarukka on huomattavasti laajempi kuin useimmissa muissa suurkilpailuissa, mikä tarkoittaa, että kentässä voi kohdata sekä nuoria nousevia tähtiä että kokeneita, jo vuosia kilpailleita huippuhevosia.

Lähtötapa on pääosin volttilähtö – autostart-autoa käytetään vain, jos lähtijöitä on enintään yhdeksän, mikä on harvinaista, koska kenttä on tavallisesti täynnä, jopa kahdeksantoista hevosta. Suuri, volttilähdöllä liikkeelle lähtevä kenttä tekee Prix d’Amériquesta taktisesti erilaisen kilpailun kuin useimmat autolähdöllä ajettavat suurkilpailut: lähtöasema ja se, miten ohjastaja asemoi hevosensa ennen lähtöä, vaikuttavat koko lähdön kulkuun huomattavasti enemmän kuin autolähdössä, jossa kenttä lähtee jo valmiiksi järjestyksessä.

Mikä tekee kilpailusta erityisen

Prix d’Amériquen voittajalistalta löytyvät lajin suurimmat nimet: Ourasi voitti kilpailun neljä kertaa, Bellino II kolmesti peräkkäin, ja italialaistähti Varenne kahdesti. Kilpailun status “MM-kisana” perustuu juuri siihen, että se kokoaa saman lähtöön Euroopan eri maiden kärkihevoset – toisin kuin monissa muissa suurkilpailuissa, joissa osallistujajoukko on rajatumpi. Moninkertaiset voittajat, kuten Ourasi ja Bellino II, kuuluvat koko lajin historian arvostetuimpiin nimiin juuri siksi, että saman kilpailun toistuva voittamino vaatii poikkeuksellista tasaisuutta vuodesta toiseen vaihtuvassa kentässä ja sääolosuhteissa.

Viimeisimpinä vuosina kilpailun on voittanut kahdesti peräkkäin myös Idao de Tillard, ohjastajanaan Clément Duvaldestin – osoitus siitä, että kilpailun huippu vaihtuu sukupolvi kerrallaan, mutta samaan aikaan yksittäinen hevonen voi hallita kilpailua useamman vuoden ajan.

Suomiyhteys

Suomalaisyhteys kulkee Varennen kautta: hevosta valmensi voittovuosina suomalainen Jori Turja, sama valmentaja, jonka käsissä Varenne voitti samana kautena myös Elitloppetin Ruotsissa. Suomalaishevosten osallistuminen Prix d’Amériqueen alkoi 1970-luvun lopulla, ja paras suomalaishevosen sijoitus on Houston Laukon kuudes sija. Parhaan suomalaisohjastajan tuloksen teki Jorma Kontio, joka ajoi ruotsalaisen hevosen toiseksi.

Talvinen huippukilpailu

Tammikuinen ajankohta erottaa Prix d’Amériquen selvästi kesäisistä suurkilpailuista, kuten Elitloppetista tai St. Michel -ajosta. Talvikilpailuna Prix d’Amérique avaa käytännössä koko vuoden kansainvälisen suurkilpailukalenterin – se on usein ensimmäinen suuri mittari sille, missä kunnossa edellisen kauden kärkihevoset ovat uuden vuoden alkaessa.

Volttilähtö tekee kilpailusta oman lajinsa

Useimmat suurkilpailut, myös suurin osa niistä, jotka ajetaan Suomessa, käyttävät autolähtöä. Prix d’Amériquen volttilähtö täydessä kentässä on siksi poikkeus, joka vaatii ohjastajilta erilaista osaamista: kenttä lähtee liikkeelle vapaammin, ja hyvän aseman löytäminen heti alussa perustuu enemmän ohjastajan omaan taitoon kuin valmiiksi määrättyyn lähtöjärjestykseen. Tämä on yksi syy siihen, miksi Prix d’Amérique -voitto arvostetaan niin korkealle: se vaatii sekä hevoselta että ohjastajalta osaamista, jota autolähdöllä ajettavat kilpailut eivät samalla tavalla testaa.

Teivon vinkki: Volttilähtö täydessä, jopa kahdeksantoista hevosen kentässä on oma taitolajinsa – seuraa erityisesti sitä, kuinka ohjastajat asemoivat hevosensa ennen kuin lähtölaite antaa vauhdin.

Vincennesin rata

Vincennesin rata Pariisin laidalla on itsessään osa Prix d’Amériquen mainetta: se on yksi Ranskan tunnetuimmista raviradoista, ja sen suuri, laaja soikio antaa tilaa täydelle, jopa kahdeksantoista hevosen kentälle liikkua turvallisesti volttilähdössä. Rata on erikoistunut nimenomaan suuriin kansainvälisiin kutsukilpailuihin, ja Prix d’Amérique on niistä vanhin ja arvostetuin.

Muihin kansainvälisiin huippukilpailuihin, kuten Elitloppetiin, voi tutustua tarkemmin omalla sivullaan, ja kaikki Suomen ja maailman suurkilpailut löytyvät suurkilpailut-osiosta. Lämminverisen ravihevosen ominaisuuksista kertoo oma sivunsa.