Monté

Mitä montéssa tehdään toisin

Kärryravissa ohjastaja istuu kevyiden kilpakärryjen eli sulkyn päällä hevosen takana. Montéssa tämä yhteys puuttuu kokonaan: ratsastaja on suoraan hevosen selässä, mikä vaatii aivan erilaista tasapainoa ja lihastyötä kuin kärryjen ohjaaminen. Kun kärryt eivät ole hevosen ja ratsastajan välissä, painon jakautuminen ja liikkeiden hallinta muuttuvat kokonaan – ratsastajan on seurattava hevosen liikettä omalla kehollaan koko matkan ajan, kun taas kärryravissa osan tästä työstä tekevät kärryt ja niiden rakenne.

Hevosen on silti juostava koko matka ravia, joten laji testaa samaa askellajin hallintaa kuin kärryravikin – vain kuljetustapa on eri. Moni pitää montéa vaativampana juuri siksi, että ratsastajan oma tasapaino ja asento vaikuttavat suoraan hevosen liikkeeseen tavalla, joka kärryravissa jää kärryjen ja valjaiden väliin.

Ratsastajan ja varusteiden, satula mukaan lukien, yhteispainolle on asetettu vähimmäisraja. Tämä tasaa kilpailua eri kokoisten ratsastajien välillä samalla tavalla kuin painorajat monissa muissakin ratsastuslajeissa – ilman vähimmäispainoa kevyempi ratsastaja saisi automaattisesti edun, joka ei liittyisi lainkaan hevosen tai ratsastajan taitoon.

Montén säännöt ja hylkäysrajat

Montén kilpailusäännöt pohjautuvat Suomen Hippoksen ravikilpailusääntöihin, mutta hylkäysrajat on asetettu tiukemmiksi kuin kärryravissa. Lyhyillä matkoilla noin sadan metrin yhtäjaksoinen laukka johtaa hylkäykseen, pitkillä matkoilla raja on noin 200 metriä. Tiukemmat rajat kertovat siitä, että laukkaan siirtyminen on montéssa vaikeampi korjata nopeasti kuin kärryjen takaa ohjattaessa – ratsastaja ei pysty samalla tavalla tukemaan hevosta takaisin raviin kuin ohjastaja voi tehdä kärryjen takaa ohjaksin.

Lajia säätelee käytännössä kaksi tahoa yhdessä: Suomen Hippos vastaa varsinaisista ravikilpailusäännöistä, ja Suomen Ratsastajainliitto (SRL) hyväksyy omat lajisääntönsä, jotka pohjautuvat Hippoksen ravikilpailusääntöihin. Tämä kaksoisohjaus juontaa juuri montén luonteesta: laji on samaan aikaan sekä raviurheilua että ratsastusta, ja se yhdistää kaksi muuten erillistä hevosurheilun maailmaa yhdeksi kilpailumuodoksi. Käytännössä tämä näkyy siinä, että montéen osallistuvalla ratsastajalla on usein tausta molemmilta puolilta – sekä ravien että ratsastuksen parista.

Ketkä saavat kilpailla montéssa

Montélähdöissä saavat kilpailla nelivuotiaat ja sitä vanhemmat lämminveriset hevoset sekä viisivuotiaat ja sitä vanhemmat kylmäveriset hevoset ja ponit. Ikäraja on tarkoituksella korkeampi kuin monessa kärryravin lähdössä, koska hevosen selässä ratsastaminen kuormittaa nuorta hevosta eri tavalla kuin kärryjen vetäminen – hevosen selkä ja tasapaino tarvitsevat enemmän aikaa kehittyä ratsastajan painoa varten kuin kärryjen vetämiseen.

Ikärajat pätevät samalla tavalla kaikkiin hevostyyppeihin, jotka montéssa kilpailevat: sekä lämminverisiin että kylmäverisiin ja poneihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että montélähtöihin osallistuva hevonen on jo ehtinyt kartuttaa jonkin verran kokemusta ennen ensimmäistä montéstarttiaan, usein kärryravin kautta.

Montén juuret Suomessa

Ensimmäinen monté-lähtö Suomessa ajettiin vuonna 1979 Vermon raviradalla, ja siitä lähtien laji on ollut osa suomalaista raviurheilua. Vaikka kärryravi on edelleen ylivoimaisesti yleisin kilpailumuoto, monté näkyy ohjelmassa säännöllisesti sekä paikallistason että suurempien kilpailupäivien lähtöinä. Lajin juuret ovat siis suhteellisen tuoreet verrattuna kärryraviin, jota on ajettu Suomessa jo 1800-luvulta lähtien, mutta reilun neljän vuosikymmenen aikana monté on ehtinyt vakiinnuttaa paikkansa osana suomalaista raviohjelmaa.

Miten montéssa kilpaillaan käytännössä

Montélähtö näkyy lähtölistassa omana lähtönään, ja sen tunnistaa siitä, että ohjastajan kohdalla lukee ratsastajan nimi sulkyn ajajan sijaan. Lähtötapa on sama kuin kärryravissakin – autolähtö tai volttilähtö – mutta itse suoritus radalla eroaa selvästi, koska ratsastaja ohjaa hevosta suoraan selästä käsin ohjaksin ja jalkojen avulla ilman kärryjen tuomaa etäisyyttä ja tukea.

Miksi monté kiinnostaa katsojia

Montélähtö tarjoaa katsojalle erilaisen näkökulman raviurheiluun: kun ratsastaja istuu suoraan hevosen selässä, hevosen liike ja ratsastajan tasapaino näkyvät katsomosta eri tavalla kuin kärryjen takaa ohjattaessa. Moni pitää montéa visuaalisesti kiinnostavana juuri tästä syystä – laji tuo raviradalle jotain, joka muistuttaa enemmän ratsastuskilpailua kuin perinteistä kärryravia, vaikka askellaji ja perussäännöt ovat samat kuin muussakin raviurheilussa.

Teivon vinkki: Kun näet lähtölistassa montélähdön, katso ohjastajan nimen kohdalta – monté vaatii usein oman erikoisosaamisensa, joten samat ohjastajat eivät aina aja sekä kärry- että montélähtöjä.

Moni montéssa kilpaileva hevonen ajaa uransa aikana myös tavallisia kärryravilähtöjä, sillä laji ei sulje pois toista. Valmentaja voi valita hevoselle kumman tahansa kilpailumuodon sen ominaisuuksien ja koulutuksen mukaan, ja osa hevosista kilpailee vuoroin molemmissa. Tämä joustavuus tekee montésta luontevan lisän ohjelmaan sen sijaan, että se vaatisi täysin oman, erillisen hevoskantansa.

Monté on yksi tapa kokea raviurheilua kärryravin rinnalla; toinen on poniravit, joissa nuorimmat harrastajat pääsevät mukaan lajiin omassa kilpailumuodossaan. Lajin muut säännöt ja perusteet löytyvät raviurheilu-osion etusivulta.