Kuninkuusravit

Historia

Kuninkuusravien juuret ulottuvat 1800-luvun lopulle: vuodesta 1884 järjestettyä “Suuri orikilpailu” -perinnettä pidetään nykyisen kilpailun esiasteena, ja vuonna 1913 Tampereella ajettiin jo niin sanotut Kuninkuusajot. Virallinen, joka vuosi toistuva sarja käynnistyi kuitenkin vasta 1924, jolloin kilpailu ajettiin ensimmäisen kerran nykyisessä muodossaan. Ensimmäiset kahdeksan kertaa kilpailu ajettiin Lahdessa, mutta vuodesta 1931 lähtien periaatteena on ollut kiertää eri paikkakunnilla vuosittain – juuri tämä kiertävä luonne erottaa Kuninkuusravit kaikista muista suurkilpailuista, joilla on vakituinen kotirata.

Kilpailu on ajettu lähes joka vuosi perustamisestaan lähtien. Poikkeuksia on ollut vain kaksi jaksoa: 1930-luvun puoliväli sekä toisen maailmansodan vuodet, jolloin kilpailua ei järjestetty. Kestävyys näiden katkosten yli kertoo osaltaan siitä, kuinka vakiintuneeksi tapahtuma muodostui jo ensimmäisten vuosikymmenten aikana – kun kilpailu palasi sotavuosien jälkeen kalenteriin, se jatkui heti samalla asemalla kuin ennen.

Alun perin oriit ja tammat kilpailivat samassa sarjassa yhteisestä kuninkuudesta, ja tamma saattoi tuolloin voittaa koko kilpailun – näin tapahtui viisi kertaa, ennen kuin oma ravikuningatar-arvo eriytettiin omaksi sarjakseen 1948. Ensimmäinen ravikuningatar oli Ilo, samana vuonna kun arvo erotettiin omakseen. Jaon jälkeen kuninkuudesta kilpailevat oriit omassa sarjassaan ja tammat omassaan, mikä tarkoittaa käytännössä kahta rinnakkaista kilpailua saman viikonlopun aikana samalla radalla. Ruunat eivät ole koskaan osallistuneet Kuninkuusraveihin; niillä on oma vastaava arvokilpailunsa, Ruunaruhtinas, joka ajetaan Ylivieskassa omana, erillisenä tapahtumanaan.

Kilpailun kulku

Kuninkuusravit ajetaan kolmena osamatkana kahden päivän aikana: ensimmäisenä päivänä 2 100 metrin matka, toisena päivänä sekä 1 609 metrin että 3 100 metrin matka. Voittaja ei ratkea yksittäisen osamatkan voitolla vaan parhaalla yhteisajalla kaikista kolmesta – hevonen voi siis nousta kuninkaaksi tai kuningattareksi voittamatta yhtäkään osamatkaa erikseen, kunhan sijoitusten summa on paras. Näin kävi esimerkiksi Saran Salamalle, joka nousi kuninkaaksi sijoituksin 2-2-3.

Osallistujat karsiutuvat mukaan kauden aikana kerättyjen kuninkuusravipisteiden perusteella, ja sekä oriiden että tammojen sarjaan pääsee rajattu joukko parhaiten pisteitä keränneitä hevosia. Pisteytys tarkoittaa, että tie kuninkuusraveihin alkaa käytännössä jo kuukausia ennen itse tapahtumaa: hevosen on menestyttävä läpi kauden eri lähdöissä, jotta se ylipäätään pääsee mukaan viikonlopun kilpailukenttään.

Kilpailumuoto tekee viikonlopusta poikkeuksellisen myös katsojalle: jännitys ei pääty ensimmäiseen osamatkaan, vaan koko asetelma voi muuttua vielä päätösmatkalla, kun yhteisajat lasketaan yhteen. Tämä ero tavalliseen ravi-iltaan on juuri se, mikä tekee Kuninkuusraveista niin seurattavan tapahtuman: yksi heikko osamatka ei vielä ratkaise mitään, jos kaksi muuta menevät hyvin, ja päinvastoin ennakkosuosikkikin voi pudota kuninkuustaistosta yhden epäonnistuneen osamatkan takia.

Mikä tekee kilpailusta erityisen

Kuninkuusravien yleisömäärät ovat lajin omaa huippuluokkaa – 2000-luvulla tapahtuma on kerännyt keskimäärin yli 50 000 katsojaa viikonlopun aikana kahden päivän yhteenlaskettuna yleisömääränä, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista yleisötapahtumista ylipäätään, ei vain ravien sisällä. Menestyneimmät oriit historiassa ovat Vieteri, Vekseli ja Viesker, kukin viidellä kuninkuudella; tammoista menestynein on Tomu, joka voitti neljä kertaa peräkkäin 1930-luvun alussa, sekä Valomerkki, joka niin ikään voitti neljästi. Saran Salama teki 2000-luvulla harvinaisen saavutuksen voittamalla kuninkuuden kolmesti peräkkäin, ohjastajanaan ja valmentajanaan koko uran ajan Tapio Perttunen.

Se, että Kuninkuusravit vaihtaa isäntärataa vuosittain, tekee tapahtumasta ainutlaatuisen tavalla, joka koskettaa koko rataverkostoa: jokainen maakuntarata pääsee vuorollaan isännäksi, ja paikkakunta valmistautuu kilpailuun usein hyvissä ajoin etukäteen. Isäntäradalle kiertävä tapahtuma tarkoittaa myös sitä, ettei mikään yksittäinen rata pääse omimaan Kuninkuusraveja itselleen – kilpailu pysyy koko maan yhteisenä tapahtumana, ei yhden paikkakunnan omana perinteenä.

Suomenhevosten oma arvokisa erottaa Kuninkuusravit myös selvästi kansainvälisistä lämminveristen suurkilpailuista, joita ajetaan muun muassa Vermossa ja Teivolla ympäri vuoden. Siinä missä lämminveristen suurkilpailuissa mitataan usein kansainvälistä tasoa ja kutsutaan mukaan ulkomaisia tähtiä, Kuninkuusravit on puhtaasti kotimainen tapahtuma, jossa suomenhevonen on ainoa hyväksytty rotu. Tämä tekee kilpailusta myös suomenhevosrodun oman näyteikkunan: viikonlopun aikana koko maa näkee, millä tasolla rodun parhaat yksilöt kulloinkin ovat.

Ravikuninkaan ja -kuningattaren arvonimi

Ravikuninkaan ja ravikuningattaren arvonimi seuraa hevosta koko sen jäljelle jäävän uran ajan, ja moni menestynyt hevonen tunnetaan raviväen keskuudessa jatkossa juuri kuninkuutensa kautta. Arvonimi ei ole pelkkä yksittäisen viikonlopun voitto vaan koko kauden mittainen saavutus, koska hevosen on täytynyt ensin ansaita paikkansa lähtökenttään pisteytyksen kautta ja sen jälkeen vielä kestää kolme osamatkaa kahden päivän aikana. Tämä yhdistelmä – pitkä kausi ennen viikonloppua ja tiivis, kaksipäiväinen ratkaisu – on tehnyt kuninkuudesta yhden vaikeimmin saavutettavista arvonimistä koko suomalaisessa raviurheilussa.

Viime vuosien kuninkaat ja kuningattaret

Viime vuosina kuninkuudesta ovat kamppailleet muun muassa Ari Moilanen, jonka ohjastama hevonen puolusti kuninkaan arvoa toisen kerran peräkkäin, ja Santtu Raitala, joka ohjasti oman hevosensa voittamaan kaikki kolme osamatkaa matkalla uuteen ravikuningattaren arvoon. Seuraavana vuonna kuninkuuden voitti ensimmäistä kertaa uusi hevonen, ja edellisvuoden kuningatar puolusti kruunuaan – Kuninkuusravit tuottavat harvoin täysin ennalta arvattavia lopputuloksia, mikä pitää jännityksen yllä molempina kilpailupäivinä.

Teivon vinkki: Kuninkuusravit-viikonloppuna katsomo täyttyy ennätysyleisöllä – jos haluat hyvän paikan, kannattaa saapua radalle reilusti ennen ensimmäistä osamatkaa.

Kuninkuusravien isäntäradaksi valikoituvasta paikkakunnasta ja radan omista tiedoista kertoo tarkemmin raviradat-osio, ja muihin suomalaisiin ja kansainvälisiin suurkilpailuihin voi tutustua suurkilpailut-sivulla. Suomenhevosen omista piirteistä ja käyttötarkoituksista kertoo suomenhevonen-sivu, joka avaa tarkemmin, mikä rotu erottaa suomenhevosen muista Suomessa kilpailevista hevosroduista ja miksi juuri se on valittu Kuninkuusravien ainoaksi osallistujaroduksi.

Kuninkuusravien seuraaminen ei vaadi ennakkotietoa lajista: kolmen osamatkan rakenne selittää itsensä television selostuksessa ja radan kuulutuksissa, ja moni ensikertalainen löytää tapahtuman juuri sen suuren yleisömäärän ja tunnelman kautta, ei ravien muun kalenterin kautta. Ravikalenterista näet, milloin seuraava suuri ravitapahtuma on tulossa millä tahansa Suomen radalla.