Hevoset
Hevoset raveissa: suomenhevonen, lämminverinen ravihevonen ja muut Suomessa rekisteröidyt rodut, hevosen värit ja merkit sekä sanasto tamma, ori, ruuna ja varsa.
Hevoset
17
Värit ja merkit Hevosen värit selkokielellä: rautias, ruunikko, musta, kimo, voikko, hallakko, papurikko ja päistärikkö sekä otsan ja jalkojen merkit kuten tähti, piirto ja sukka. Lue lisää Tamma Tamma tarkoittaa naaraspuolista hevosta. Mitä eroa tammalla on ruunaan ja oriiseen, ja miksi osa ravilähdöistä on rajattu vain tammoille. Lue lisää Ruuna Ruuna tarkoittaa kastroitua uroshevosta. Mitä eroa ruunalla on oriiseen ja tammaan, ja miksi moni kilpahevonen kastroidaan raviuraa varten. Lue lisää Ori Ori tarkoittaa siitoskykyistä uroshevosta. Mitä eroa orilla on ruunaan ja tammaan, ja millainen rooli orilla on jalostuksessa raviurheilun ohella. Lue lisää Varsa Varsa tarkoittaa nuorta hevosta ennen tamma-, ori- tai ruuna-nimitystä. Milloin varsa rekisteröidään ja tunnistetaan, ja miten ikäraja käytännössä vaihtelee. Lue lisää 
Hevosen nimet Ravihevosen nimeämisen säännöt Suomessa: nimen enimmäispituus, kielletyt nimet, nimisuoja ja määräaika, johon mennessä varsalle on annettava nimi. Lue lisää Kuuluisat hevoset Suomen ravihistorian tunnetuimpia hevosia: Viesker, Jokivarren Kunkku ja Houston Laukko sekä maailman kallein huutokaupassa myyty hevonen, The Green Monkey. Lue lisää Ravit pyörivät aina yhden asian ympärillä: hevosen. Tällä sivulla käydään läpi, mitä rotuja Suomessa juoksee ja millä muulla tavalla hevosia täällä käytetään, mistä värit ja merkit tulevat sekä mitä sanat tamma, ori, ruuna ja varsa oikeastaan tarkoittavat.
Kaksi ravien peruskiveä: suomenhevonen ja lämminverinen
Ravirata jakaa lähdöt lähes aina kahteen kastiin. Suomenhevonen on maan oma, kotoperäinen rotu – ainoa, joka on kehittynyt kokonaan Suomessa – ja se juoksee omissa lähdöissään omalla, hitaammalla mutta sitkeällä tyylillään. Lämminverinen ravihevonen ei ole yksi rotu vaan kokoomanimitys amerikkalaista, ranskalaista tai venäläistä alkuperää oleville ravureille, ja juuri lämminveriset juoksevat raveissa kovimmat ajat. Nämä kaksi ryhmää muodostavat käytännössä koko suomalaisen ravikentän rungon, ja niiden erot – ulkomuodossa, luonteessa ja ajotavassa – näkyvät radalla joka ravipäivä.
Ero ei ole pelkkää nopeutta. Suomenhevonen on jalostettu neljään eri suuntaan – juoksijaan, ratsuun, työhevoseen ja pienhevoseen – ja vain yksi niistä tähtää raviradalle, kun taas lämminverisen koko olemassaolon tarkoitus on kilparavi. Tästä syystä lähtölistassa suomenhevoslähdöt ja lämminveristen lähdöt on lähes aina eroteltu selvästi toisistaan: aikoja ei kannata verrata suoraan rotujen välillä, koska lähtökohta on eri.
Muut rodut Suomen hevoskannassa
Ravien ulkopuolella Suomen talleissa ja pihatoissa liikkuu paljon muitakin rotuja, ja moni niistä on rekisteröity saman kattojärjestön, Suomen Hippoksen, kantakirjoihin. Islanninhevonen tuo mukanaan oman erikoisaskellajinsa töltin ja on suosittu harrasteratsu. Shetlanninponi tunnetaan sekä lasten ratsuna että omana raviponikategorianaan. Vuonohevonen erottuu heti hallakkovärityksestään ja selkäjuovastaan, ja Connemaraponi sekä Welsh-poni ja welsh cob ovat brittiläisperäisiä rotuja, jotka on jalostettu ratsastukseen ja ajoon.
Urheiluratsastuksen puolelta löytyvät suomalainen lämminverinen ratsuhevonen (FWB), joka on jalostettu kotimaisesta ratsuhevoskannasta kansainväliseksi kilpahevoseksi, sekä perinteikkäät arabianhevonen ja englantilainen täysiverinen – jälkimmäinen tunnetaan ennen kaikkea laukkaradoilta, mutta se on vaikuttanut myös moneen muuhun urheiluhevosrotuun. Jokaisella rodulla on oma alkuperänsä, ihannekokonsa ja käyttötarkoituksensa, ja ne on koottu tarkemmin rodun omalle sivulle.
Yhteistä lähes kaikille näille roduille on se, että ne on rekisteröity johonkin Suomen Hippoksen ylläpitämään kantakirjaan. Kantakirja ei ole pelkkä lista nimiä, vaan järjestelmä, joka määrittää, mikä yksilö kelpaa edustamaan rotuaan – osalla roduista raja on tiukka säkäkorkeus, osalla väriehto, osalla sukutaustan todentaminen alkuperämaan omasta kantakirjasta. Rodun oma sivu kertoo, mitä juuri sen kohdalla vaaditaan.
Värit ja merkit
Hevosen väri on usein ensimmäinen asia, jonka katsomosta huomaa – ja samalla asia, josta puhutaan helposti väärillä sanoilla. Hevosen värit ja merkit käy läpi, mistä rautias, ruunikko, musta, kimo, voikko, hallakko, papurikko ja päistärikkö eroavat toisistaan, ja mitä otsan tähti, piirto, läsi tai jalan sukka tarkoittavat. Sama sivu selittää myös, miksi arkikielinen “ruskea hevonen” ei ole virallinen väriluokka lainkaan, vaikka termiä kuulee jatkuvasti sekä katsomossa että totopisteellä.
Tamma, ori, ruuna ja varsa
Ravikeskustelussa vilisee sanoja, jotka kertovat hevosen sukupuolesta ja iästä. Tamma on naaraspuolinen hevonen, ori siitoskykyinen uros ja ruuna kastroitu uros; nuorta hevosta kutsutaan varsaksi, kunnes se kasvaa isommaksi. Sanat vaikuttavat myös radalla: osa lähdöistä on rajattu vain tammoille, ja varsan rekisteröintiin ja nimeämiseen liittyy omat sääntönsä, jotka on koottu hevosen nimet -sivulle.
Näiden neljän sanan tunteminen auttaa myös lähtölistan lukemisessa: sukupuolimerkintä kertoo heti, mihin kategoriaan hevonen kuuluu, ja osa suurkilpailuista – esimerkiksi tietyt tammalähdöt – on rakennettu kokonaan sukupuolen ympärille. Varsan kohdalla kannattaa muistaa, ettei sana tarkoita täsmällistä ikää, vaan pikemminkin vaihetta ennen kuin hevosesta aletaan puhua aikuisen termein.
Kuuluisat ravihevoset
Suomen ravihistoriasta nousee ajoittain esiin hevonen, joka jää yleisön mieleen lähtöjen jälkeenkin. Kuuluisat ravihevoset esittelee muutaman niistä – suomenhevosista raviuransa aikana ennätyksiä rikkoneisiin yksilöihin – ja kertaa samalla, mikä on laajimmin raportoitu ennätys huutokaupassa myydyn hevosen hinnasta maailmalla. Osa näistä hevosista, kuten Viesker ja Jokivarren Kunkku, ovat suomenhevosia, jotka rikkoivat oman rotunsa nopeusennätyksiä; toiset, kuten Houston Laukko, edustivat lämminveristä ja veivät suomalaisen ravihevosen kansainväliselle huipulle asti.
Teivon vinkki: Kun katsot lähtölistaa, kannattaa vilkaista hevosen rotu ennen lähtöä – se kertoo usein enemmän ajotavasta ja vauhdista kuin pelkkä nimi.
Miksi rotu kannattaa tuntea
Rodun tunteminen ei ole pelkkää nimien pänttäämistä. Se auttaa tulkitsemaan lähtölistaa nopeammin: kun tietää, että suomenhevoset ja lämminveriset juoksevat lähes aina omissa lähdöissään, ymmärtää heti miksi kahden peräkkäisen lähdön kilometriajat voivat poiketa toisistaan huomattavasti, vaikka molemmat olisivat tasaisia ja hyvin ajettuja lähtöjä. Sama pätee väreihin ja merkkeihin – kun osaa lukea niitä, yksittäisen hevosen tunnistaminen radalla tai katsomosta käsin helpottuu huomattavasti.
Rodun tausta kertoo myös siitä, mihin hevonen soveltuu parhaiten kilpauran jälkeen. Moni lämminverinen ravihevonen siirtyy ratsastukseen tai ajoon, kun taas suomenhevosen työhevoslinja jatkaa yhä metsätyössä. Näiden yhteyksien näkeminen avaa koko hevosurheilun kentän laajemmin kuin pelkkä yksittäisten lähtöjen seuraaminen.
Yksi sivusto, monta lähestymistapaa hevosaiheeseen
Osa tämän osion sivuista, kuten rotujen esittelyt, ovat luonteeltaan tietosivuja, jotka kannattaa lukea silloin kun tietty rotu kiinnostaa erikseen. Toiset, kuten värit ja merkit tai perussanasto, toimivat paremmin hakuteoksena: niihin palaa, kun lähtölistassa tai radalla vastaan tulee termi, jota ei heti muista. Kuuluisat ravihevoset puolestaan on tarkoitettu luettavaksi kokonaisuutena, tarinana siitä, keitä Suomen ravihistorian merkittävimmät yksilöt ovat olleet.
Rotujen, värien ja sanaston lisäksi raviurheilun omat säännöt ja käytännöt avautuvat parhaiten raviurheilu-osiosta, ja päivän lähdöt löytyvät aina ravit tänään -sivulta.